Kukkaterapia:


Olen Matti Juhani Luttinen, 70% invalidi ja kertoisin Juha Tulkin tipoista omakohtaisen kokemukseni – jotka ovat pelkästään myönteisiä.
Aikanani moottoripyörä kolarissa olleena , myöskin melko rajuhko auton ojaan ajo on takanani, sillä seuraamuksella, että on vammat päässä, lähinnä niskan ja vasemman aivolohkon alueella, selkävamma myöskin on, (aikanaan metsätöissä ”hankittu”) . Takana on 3 vuotta kävelykyvyttömyyttä petipotilaana ja kahden vuoden rullatuoli jakso. Se vei melkoisesti uskon elämään ja omiin voimavaroihin.
Seurasi sitten kuntoutuksen aika – Petistä rullatuoliin kolme askelta kaikki voimavarat pinnistäen ja kuntouttajan opastuksella kotiin hankitussa voimailutelineessä liikesarjoja tekemään.
–Ja ei olisi uskoa ja henkisiä voimavaroja riittänyt, ellen olisi aikanani lukenut kukkaterapiasta ja soittanut Tulkin Juhalle selittäen vaivani ja tippalähetyksen aina tilannut tilanteen ja tarpeen mukaan.
Ja mikä hienointa ja jännittävintä; tippojen voimin aloin uskoa itseeni enemmän ja enemmän ja lopullinen kuntoutuminen alkoi hyvin lyhyillä ja hitailla kävelylenkeillä. Oli ja on mahtavaa kokea luonto, varhaisaamun tunnelmat, ykseys ”pojankoltiaisen” seikkailumielellä, kokea ja aistia alkavan päivän hyvät ja terveeksi tekevät tiilingit. Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että suorasääristen kerhossa olisin jo kymmenen vuotta ollut ilman rohkeutta ja hyvin paljon elämänvoimaa antavia Juhan tippalähetyksiä.
Oli kuin uuden ”syntymän” olisi kokenut vuoteessa makaavasta ja melkoisen epätoivoisiin ajatuksiin ajautuneesta ihmisestä käveleväksi, virkeäksi ja ennen kaikkea elämäni ihan toisessa valossa näkeväksi ihmiseksi parantuneena. Omaa tahtoa se kyllä myöskin vaatii, kuten kaikki, vaan kyllä kannatti!
Joka aamuiset kävelyt luonnossa ja oman yhteenkuuluvaisuuden tunteensa hienolla tavalla tuntien, ovat sitä hienointa mitä elämä voi tarjota. Ja jokaiselle jolla vain mahdollisuus on, kehottaisinkin uhraamaan puoli tuntia ajastaan hiljaiseen ja itseä ja luontoa kuuntelevaan ”päivän lataukseen”. Riittää sitten henkisiä voimia ihan uskomattomasti!. Vieläkin olen tietysti invalidi, mutta olen asian hyväksynyt ja teen asiani omaan tahtiini hiljakseen, ja siinä hoksaa paljon sellaista, minkä kiireinen ihminen ohittaa mitään hoksaamatta. Ja paras löytö on oma itse ja hieno osa, mikä itse kullakin on – kokeileppas!
Voin sanoa ihan hyvällä omatunnolla; otappas henkisissä ja vastaavissa vaivoissa yhteys Tulkin Juhaan. Selviät varmasti, selvisin minäkin!
Luttisen Matti Juhani, Kalliokylä.

 

 

Olin Juhan kurssilla Joensuussa ja olisin melkein voinut kuunnella vielä toiset seitsemän tuntia syömättä. Kurssi antoi valtavasti vahvistusta ja uskoa niihin asioihin, joiden puolesta olin siihen asti kamppaillut. Samoin myös hoito, jonka Juhalta sain.
Matka siitä päivästä tähän päivään on ollut edelleen kivikkoinen, mutta opettavainen. Apua olen saanut myös kukkatippojen muodossa sen jälkeen. Olen vapautunut kuin ihmeen kautta vihantunteista, katkeruudesta ja huonosta itsetunnosta. On tullut valtavasti rohkeutta lisää mm. tunnistan jo omat rajani ja uskallan jopa puolustaa niitä!
Tämä kaikki on minulle suurta ihmettä! Alan pikkuhiljaa nauttia elämästäni ja itsestäni, siitä millainen olen. Syvästi kiitollisena kaikesta tuesta ja avusta. Iloa, valoa, rauhaa ja rakkautta toivotellen:
Sari Immonen

 

” Kun keskimmäinen lapseni syntyi, en saanut häneen minkäänlaista kontaktia.
Tino ei jostain syystä kyennyt vauvana katsekontaktiin, mikä aiheutti sen, että minun oli todella vaikea ymmärtää häntä. Todennäköisesti Tino kärsi vauvana koliikista, koska hän itki melkein yhtäjaksoisesti.
Koin, että lapsi oli syvällä itsessään, kuin omassa maailmassaan. Hän oli kuin turisti, ulkopuolisena tästä maailmasta. Emme osanneet vanhempina tulkita lastamme, mikä oli todella tuskallista.
Tinon ollessa 3 vuoden ikäinen, lähdin käyttämään kukkaterapiaa itseeni, jotta pystyisin virittäytymään lapseni taajuudelle. Tutustuttuani kukkaterapiaan enemmän, aloin käyttämään sitä myös Tinolle. 
Kukkaterapian vaikutukset alkoivat pikkuhiljaa näkyä. Koin, että kukkaterapia ikään kuin mursi tunnelukkoja ja kerros kerrokselta poisti niitä aitoja, jotka olivat muurina lapsen ja häntä ympäröivän maailman välillä. Prosessi on ollut pitkä, mutta uudet edistymiset ja oivallukset ovat olleet palkitsevia. Tino on saanut kukkaterapiasta apua viivästyneeseen puheen tuottamiseen, kuin myös omien tunteiden ja ajatusten ilmaisemiseen. Myös Tinon itsevarmuus ja positiivisuus ovat lisääntyneet. Tänä päivänä Tino on reipas, tasapainoinen miehen alku.
 Tiedän, että monilla äideillä on pelkoa siitä, että uskaltaako kukkatippoja antaa lapselle. Itse koin, että huoli lapsesta oli suurempi kuin epäilykseni. Tiesin, että minun täytyi toimia. Jos en olisi tehnyt mitään, niin tilanne olisi todennäköisesti pysähtynyt paikoilleen. Olen aina ollut luontoihminen ja tiedostanut, että luonnolla on voima parantaa. Kukkaterapiassa ilmenee mielestäni luonnon rakkaus ihmistä kohtaan. Pelkästään niityn kukkia katselemalla ymmärtää, että kukat vaikuttavat ihmiseen ihmeellisen herkällä tavalla. ”
  
- Äiti Taina-

 

”Tilaan kahdelle lapsilleni kukkatippakuurin silloin, kun tunnen, ettei kaikki ole heillä henkisesti kohdallaan. Esimerkiksi tyttärelläni oli vaihe, jolloin hän ylihuolehti kaikesta jopa stressiin asti. Tunsin, ettei hänen olemuksensa ollut tasapainossa. Kukkatipat toivat rauhaa ja tasapainoa olemiseen ja elämiseen. Kukkatippojen vaikutus tulee hyvin lempeästi, vaivihkaa ja kuin huomaamatta. Huomaan kukkatippojen vaikutuksen siinä, että palaset ikään kuin loksahtavat kohdilleen. Kukkaterapia kokoaa ihmisen ehjäksi. Kukkaterapia on hyvin pehmeä ja lempeä hoitomuoto. Mutta sitähän kukkien olemus on! Kukkatipoista tehdyt aputipat ovat olleet meillä käytössä erilaisissa pelkotiloissa ja säikähdyksissä. ” 
- Äiti Riitta-